Kun auttajasta tulee sisällöntuottaja – Terapiakoirien eettinen kohtaaminen somen aikakaudella

Terapiakoirat ja niiden tekemä arvokas työ herättävät ansaittua ihailua, ja sosiaalinen media on täynnä sydämiä sulattavia videoita häntää heiluttavista karvaturreista lohduttamassa ihmisiä. On täysin kiistatonta, että näitä nelijalkaisia ammattilaisia tarvitaan. Terapiakoirat tekevät korvaamatonta työtä sairaaloissa, kouluissa, vanhainkodeissa ja kriisinhallinnassa. Ne murtavat muureja siellä, minne sanat eivät ylety, tuovat lohtua yksinäisyyteen ja auttavat ihmisiä laskemaan stressitasojaan pelkällä läsnäolollaan. Tämä herkkä ja vaativa työ ansaitsee kaiken kunnioituksemme, mutta juuri työn vaativuuden vuoksi meidän on pysähdyttävä miettimään, mitä tapahtuu, kun terapiakoirasta leivotaan samalla some-julkkis.

Liiallinen somekirjoittelu ja jatkuva kameran linssin läpi eläminen tuovat mukanaan vakavia eettisiä huolia, jotka voivat murentaa aidon ja kunnioittavan eläinsuhteen. Kun painopiste siirtyy koiran tekemästä todellisesta auttamistyöstä tykkäysten, seuraajamäärien ja söpöjen videoklippien kalasteluun, vaarana on eläimen välineellistäminen. Koira ei ole mainosväline tai sisällöntuotannon työkalu, vaan tunteva ja elävä yksilö. Jos ohjaajan huomio kiinnittyy parhaan kuvakulman etsimiseen tai postauksen tekstien miettimiseen kesken vierailun, herkkä yhteys koiraan katkeaa. Eettisessä eläinsuhteessa ohjaajan tärkein tehtävä on olla sataprosenttisesti läsnä koiralleen, jotta hän huomaa pienimmätkin merkit eläimen väsymyksestä, stressistä tai halusta vetäytyä tilanteesta.

Jatkuva kuvaaminen ja somen luoma suorituspaine voivat huomaamatta venyttää koiran jaksamisen rajoja. Kun yleisö odottaa somessa jatkuvasti uutta, iloista ja koskettavaa sisältöä, ohjaajalle voi syntyä kiusaus viedä koira tilanteisiin silloinkin, kun se tarvitsisi lepoa. Terapiakoiran työ on henkisesti erittäin kuormittavaa, ja eläin tarvitsee vastapainoksi tavallista, vaatimatonta koiranelämää – nuuskuttelua metsässä, kurassa rypemistä ja pitkiä unia ilman, että jokainen haukotus tai venytys tallennetaan Instagram-tarinaksi. Jos koiran arki muuttuu jatkuvaksi esiintymiseksi sekä livenä että verkossa, sen hyvinvointi vaarantuu.

Terapiakoiria tarvitaan tulevaisuudessa ehkä enemmän kuin koskaan, ja niiden tekemästä työstä on hienoa kertoa maailmalle. Somettamisessa on kuitenkin säilytettävä eettinen herkkyys ja rajat. Parasta ja eettisintä koiranpitoa on suojella eläimen yksityisyyttä ja rauhaa. Annetaan terapiakoirien tehdä sitä, missä ne ovat parhaita – lohduttaa ja kohdata ihminen aidosti – ja jätetään puhelimet taskuun silloin, kun aito vuorovaikutus sitä vaatii.

Lue lisää hankkeen taustoista

Olen luonut blogiin oman erillisen sivun, josta löydät tämän Suomen tiedetoimittajien tukeman hankkeen virallisen esittelyn ja sen teoreettiset taustat (kuten Nussbaumin ja Seligmanin opit).

👉 Lue lisää hankkeen taustoista täältä!